Niin sairasvuoteella makaa kuin petaa

Tänään on mun syntymäpäivä ja onnittelut joita toivoin saavani, liittyivät ainoastaan Viron Avointen voittamiseen. Vaan toisin kävi.

Toissaviikko oli vähän hemmetin raskas ja jaksamisen rajoille viety. Taisin kirjoittaa tännekin jotain kropan kuuntelemisen tärkeydestä? Noh, huikea treeniviikko teki mahalaskun kun koppasin oikein miehekkään flunssan (miesflunssa™). Toki puoli toimistoa ja Suomea on nyt flunssassa mutta vaikea olla vähän itseään soimaamatta ja miettimättä olisiko sitä sairustunut jos ei olisi vetänyt ihan niin reikä päässä hanaa treenisalilla. Viime viikon kova treenimäärä suhteuttuna tämän viikon täyslepoon on lopulta pakkasen puolella. Tää onkin hyvä muistaa; tasasen varma duuni vie pikkuhiljaa eteenpäin. Aaltoliike ei oo just mistään kotosin!

Mutta näistä opitaan! Valehtelisin jos sanoisin etten vakavasti harkinnut lätäkön yli seilaamista ja kisaamista puolikuntoisenakin - tällaiset sairasteluviikot paljastavat hyvin sen treeni-intohimon ja jonkinasteisen kulissin takana vaanivan sporttinarkkauksen. Terveydellä en kuitenkaan halua pelleillä ja levätään nyt sitten. Niin kliseistä kuin se onkin, terveys on tärkeimpiä asioita joita meillä on ja moni sitä arvostaa vasta sen menetettyään. Ehkä pieni lenssu silloin tällöin painaakin arvot taas kohdilleen. Mä ainakin hyökkään tulevaan viikkoon taas pykälän nälkäsempänä!