Jaakobin painia Puolassa - pikku hassuttelut ja treenit duunireissussa

Ollaan painettu töissä siihen malliin puhelua liittoon ja tussia taululle, että päästiin duuniporukalla palkintoreissuun Puolan Varsovaan. Edessä olisi vierailu paikalliselle officelle ja parit dinnerit niin että oman kukkaron saisi jättää vaihtopenkille huilimaan. Omalle kohalle plänäsin nohevana urheilijanuorena parit treenit paikalliselle jujitsusalille. Mutta mitäpä sitä vois odottaa Suomipojan matkasta edullisen mallasmaljakon  luvattuun maahan?

Uutta ja vanhaa

Viikon päästä on no-gi sm-kisat jotka aion voittaa ja etanolilla läträämisen viimisen 8 kuukauden aikana voi laskea helposti yhden käden sormilla vaikkei räpylästä ihan jokaista nakkia löytyiskään. Näillä pohjatiedoilla ja asenteella selkäranka pitikin pitkälle perjantai-iltaan kunnes ilta vei mennessään. Onko tää hyvää valmistautumista? Ei. Oliko sen sen arvosta? Kyllä. Tän blogin idea on tosiaan kertoa asioista rehellisesti ja nää on monesti kovia pohdinnan paikkoja; missä menee raja fiksun ja nälkäsen urheiluun panostamisen ja kaduttamaan jäävän asioiden missaamisen välillä (yksin Suomessa neljät arvokisat vuodessa)? Mä järkeilen homman niin että meen tässä elämässä fiilis edellä. Suurimman osan ajasta pidän katseen palkinnossa, eikä se ole suuri uhraus kerta teen mitä haluan. Mutta toisinaan pitää vähän myös nauttia ja hassutella jos fiilis lyö päällensä. Mies tekee mies vastaa.

Jewish heritage -kierros (4h 😂) ja opassetä. Ei mielellään.

Eli olut virtasi ja hauskaa oli. Lauantain otin iisisti ja pidin kiinni salivierailusta. Mun tavote on aina ulkomailla ollessa vierailla paikallisella salilla tutustumassa sikäläisiin ruttukorviin. Sunnuntaiaamu avautukin aurinkoisena kun suuntasin klo 9 sörrikuppi kädessä jumpalle.

Mäkkärin vierestä löytyi tottakai myös McFit -kuntosali.

Academia gorila sijaitsi ihan hotlan vieressä ja paikka oli ison pytingin alakerrassa maan alla. Ihan kivan kokoisella ja räyheällä salilla oli lopulta yli 20 painiepeliä valmiina sunnuntaiaamun huumaan. Koutsi oli ruskeavyö ja ainoa muu värivyö oli yksi sinistä remmiä rokkaava jujitsumaakari. Loput vyöt valkoisia. Oma sininen yhdellä natsalla olikin siis harjotukseen osallistuneiden korkein arvo ja mut sijoitettiin jonon ensimmäiseksi kun tehtiin alkulämppää. Ei siinä mutta toi oma puola on skidisti ruosteessa kun heiluteltiin käsiä menemään kupperskeikkojen lomassa. Lopulta kaikki meni hyvin ja kivat perusteisiin keskittyneet jumpat saatiin eetteriin. Jengi oli kohteliasta, joskaan ei kovin puheliasta. Olin laittanut viikolla koodia gorilloille ja reenaaminen oli ilmaista, kiitos tästä Puolan pojille.

Hyvät setit. Vaikka herkistely nyt ei varsinaisesti ihan nappiin mennytkään, lähetään tulevana viikonloppuna taistelemaan Tampereelle isosti kullasta! Yhtiömme kiiittää.