Nordic Open, joukkueiden SM ja terveydellinen konkurssi
Kuten tuli uhkailtua, lähdettiin Kinnusen Antin ja Ojalan Jonaksen kanssa suorittamaan kunnianhimoista viikinkiviikonloppua Nordic Openin ja joukkueiden suomenmestaruuskinkereiden muodossa. Reissun alustus oli kuitenkin pirullinen. Keskiviikkona alkoi hiipiä hirvittävä miesflunssa johon joutui ensimmäistä kertaa koko työuralla hakemaan tohtorilta saikun. Sen verran parin päivän lepo jeesi, että päätin lähteä huoltajaksi reissuun. Puvut toki mukaan jos tapahtuisi aikainen pääsiäisihme ja mies nousisi kuolleista.
Hiio hoi!
Yariksen keula suunnattiin Naantaliin ja yö seilattiin Finnlinesillä yli lahden. Aamulla hengitystiet olivat auki ja tein kyseenalaisen päätöksen kisata. Tähän vaikutti isoilta osin avauskierroksen vastus: superlupaava Robin Bohlin. Nuorukainen on tuttu niin Finnish Openin kultapallilta kuin lukuisten kansainvälisten kisojen voittajan paikalta. Lisäksi kaveri on viimeaikoina treenannut täysipäiväisesti jenkeissä Mendesin veljesten opissa - oli siis pakko päästä mittaamaan oma taso!
Kaikki mahdollinen lepo otettiin sisään.
Noh, kisarasti oli lopulta aika lähellä Tommi Läntisen Via Dolorosaa. Kärsimysten tie. Flunssalääkitys oli aiheuttanut megalomaanisen ummetuksen ja jokainen painoluokkaurheilua tehnyt tietää kuinka tervetulleita vessakäynnit ovat ennen puntaria. Niitä ei sitten tullut. Ei koko päivänä. Ei muuta kuin kuivin suin liikenteeseen ja saunassa painot jiiriin. Lopulta ottelu oli lähtökohtiin nähden antoisa. Sain nollattua hyvin kaverin peliä ja oteltiin lopulta tasapisteet 2-2. Hävisin siis tiukimmalla marginaalilla eli tuomareiden äänillä. Kulunut vuosi on osoittanut että pystyn ottelemaan tasaväkisesti oman sarjan maailman kärkiukkoja vastaan. Nyt vaan pitää painaa duunia että saadaan käännettyä marginaalitappiot voitoiksi. Äijät nappas omasta sarjastaan hopeeta ja pronssia! Kovia ukkoja. Etenkin Jonas "Beatdown" Ojalan hopea tokissa sinivyökisoissaan.
Paluumatkan pallomeri teki gutanaa.
Kisojen jälkeen täräytettiin täydellinen ylilyönti Max Burgerissa. Jotain illan mätöistä ja ummetusongelmasta kertoo se että lauantaina kisasin 70 kiloisissa ja sunnuntaina kellotin vaakaan 74,7kg. Tervettä.
Kuusi tuntia prinsessan unta (liskodisko) laivassa ja rapean krapulaisessa olossa (bissen bisseä ei tosin oltu juotu) suoraan Hattulaan joukkueiden sm-kisoihin. Kisoissa joukkeisiin nimetään 5 ukkelia ja homma etenee "paras kolmesta" -logiikalla. Lauantain idiotismin jälkeen mietin sydänlihas- ja keuhkoputkentulehduksien riskiä ja päätin olla kisaamatta. Laitettiin mut kuitenkin muodon vuoksi ankkuripaikalle numeroksi viisi. Ensimmäisen erän ukot klaarasi mutta tokassa ottemyssa sitten menikin pelikaani turbiiniin.
Matka taittui railakkaasti mm. UFC-kisastudion muodossa.
Seuraava kierros päättyi nimittäin 2-2 ja viides matsi ratkaisisi finaaliin lähtijän. Vastustajan tiimi oli jättäny kovimman jätkän ankkuriksi ja vanha tuttu kilpakaveri, 76kg sinivöisten parhaimmistoa edustava, Lasse Rahkolin pätkähti mulle hoideltavaksi. Kyllä suoraan sanottuna harmitti kun joutui astelemaan tatamille niiskuttaen. Vähän kyllä naurattikin mutta on terveydellä leikkiminen todella kyseenalaista puuhaa. Yritin ottaa matsin mahdollisimman rauhallisesti ja vedin itselleni epätyypillisesti ottelun mattoon jolloin ottelin itse selältäni. Yskimisen lomassa puuskutin menemään ja vikalla minuutilla löin vähän kierroksiakin kun voitto odotti ottajaansa. Aivan viimesekunnilla suoritetusta ohituksesta en kerennyt saamaan bongoja ja taas tuli tukkaan marginaalein. Tällä kertaa kahdella edulla (ikään kuin "puolikkaita pisteitä" hyvistä yrityksistä) kun pistesuorituksia ottelussa ei nähty. Noh, turhapa se on selitellä, häviö on häviö. Matsin jälkeen fyysinen olotila: konkurssi.
Viikonloppu meni vähillä unilla eli leibeniä otettiin aina kun pystyi. No stress!
Kokonaisuutena kiva ja raskas viikonloppu. Nyt vain pelottaa ja toivoo ettei tullut tehtyä itselle suurempaa hallaa. Saa jäädä viimeiseksi kerraksi kun tällaisilla asioilla leikitään. Nyt on tullut tehtyä todella kovia harjotuksia ja niiden rytmättimiseen on tehtävä muutoksia. Näin usein ei flunssan pidä iskeä urheilijanuoreen. Kisallisesti reissu vahvisti oletukset: taitotaso ja oma paikka on lähellä sinivöisten kärkeä ihan kansainvälisestikin. Kenet vain on mahdollisuus voittaa mutta kehitystä tarvitaan paljon että saadaan ensin a) kovimpien ukkojen päänahkoja b) rutiini siihen että skalpeeraus saadaan suoritettua useita kertoja samana päivänä. Nordic Openeissa otteluita katsoessa taas huomasi että taso on todella kova!
Pakollinen after fight Acai bowl!
Pidempi postaus tällä kertaa. Nyt terveys kasaan ja pakka kuntoon. Tuli otettua taannoin töistä lopputili ja suunnattua kohti uutta. Tämä on nostanut valtavan painon harteila ja olo on vapautunut. Tästä tehdään vielä kova vuosi.
Peace and love 🤙🏽.